Pilatesmatkat

Tutustu suosittuihin pilatesmatkoihimme. Ota yhteyttä ja ilmoittaudu nopeasti mukaan!

Mamma Mia mikä Marche! - Pilatesmatka Pesaroon kesällä 2018

Ensi kesän ylellinen hyvinvointimatkamme 20.-27.7.2018 suuntautuu Italian itärannikolle. Sieltä Adrianmeren syleilystä löytyy Marchen maakunta, missä meitä odottaa totuttuun tapaan elämyksellinen viikko upeissa puitteissa. Lämpöä, aurinkoa, ihanaa pilatestreeniä, vapaata hengitystä, hyvää ruokaa, rentoa seuraa ja unohtumattomia nähtävyyksiä. Voit treenata Sinulle sopivassa tasoryhmässä kokeneiden ohjaajien ohjaamana juuri sen verran kuin Sinusta tuntuu sopivalta.

Matkan hintaan kuuluu Finnairin suorat edestakaiset lennot, bussikuljetukset edestakaisin sekä saapumis- ja lähtöpäivänä lounas matkan varrella. Majoitumme tasokkaassa neljän tähden hotelli Villa Cattani Stuart:ssa, missä huoneen hintaan kuuluu aamiaisbuffet. Viikon aikana treenaamme aamuisin ulkona kauniissa puutarhassa sekä päiväsaikaan hotellin vanhan osan viileässä ”cantinassa”. Ohjatut pilates- ja mindfulnessharjoitukset päivittäin huippuopettajien johdolla sisältyvät tietenkin hintaan. Viikon aikana vierailukohteinamme ovat huikean hieno historiallinen Ravenna, maailman vanhin ja pienin tasavalta San Marino, renessanssikaupunki Urbino sekä paperikaupunkina koko Italiassa tunnettu Fabriano, missä on mahdollisuus valmistaa itsekin paperia perinteisellä paperinvalmistusmenetelmällä. Lounaat retkipäivinä sekä viimeisen illan illallinen kuuluvat luonnollisesti hintaan myös. Retkillä on mukana suomalainen opas. Lisämaksusta  mahdollisuus lähteä Maceratan oopperajuhlille kuuntelemaan Verdin La Traviataa.

Mahtavan matkan hinta jaetussa kahden hengen huoneessa on 1835€, yhden hengen huoneen lisämaksu on 360€/viikko. Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen info@focusin.fi, ole nopea, että mahdut mukaan…

Eleganssia ja elämyksiä Maggiore-järven rannalla Stresassa eli Pilatesmatka kesällä 2017

Rehevää vehreyttä, riisiä ja viiniä, järvimaisemia, aatelista loistoa, loppumattomiin vuoria, rentoa italialaista tunnelmaa, aurinkoa ja lämpöä, monipuolisia treenejä, hauskaa seuraa, järkyttävän hyvää ruokaa... Voiko lomalta muuta odottaa? Tätä kaikkea tarjosi pilatesmatkalaisille Maggiore-järven rannalla Stresan kylä ja Piemonte. Unohtumattoman upea matka...

Lähtöaamu perjantai 21.7. valkeni hiukan koleana kuten niin monet tämän kesän aamut, ei edes lupausta kunnollisesta kesäisestä lämmöstä... Mutta reilua pariakymmentä matkaan lähtijää tämä ei enää haitannut: tiedossa olisi viikko aurinkoa ja lämpöä ja keholle hyvää tekevää treeniä sekä uusia seikkailuja. Kaikki saapuivat kentälle hyvissä ajoin ja lähtövalmistelut voitiin tehdä leppoisaan tahtiin - asettuen matkan tunnelmaan ja nauttimaan odotuksesta.

Finnairin lento Helsingistä Milanoon oli aavistuksen myöhässä, mutta se ei lomalaisia haitannut. Malpensan lentokentällä ryhmään liittyi vielä yksi matkalainen, joka oli saapunut mukaan Lontoosta ja laskeutunut hiukan meitä muita aikaisemmin. Kentällä meidät otti huomaansa Eija-opas, joka johdatti ryhmän meitä odottavaan bussiin. Seikkailu alkakoon!

Bussi suuntasi ensin keulansa kohti Gattinaraa Piemontessa, mihin ajoimme läpi vihreiden pengerrettyjen viljelysten ja löysimme tiemme Corbettan riisitilalle. Tilan isäntäpariskunta kertoili meille riisin viljelystä ja saimme kuulla, että käytössä on myös Suomessa perinteisesti käytetty vuoroviljely ja että erilaisia riisilajikkeita on olemassa satoja. Ryhmäläisten mieleen tulivat lähinnä puuroriisi eli Risella, risottoriisi, jasmiini- ja basmatiriisi, sushiriisi ja Uncle Ben's... Saimme hypistellä riisintähkiä ja tuoksutella erilaisia riisilajikkeita sekä tietysti ostaa riisiä kotiin viemisiksi.

Matkanteko ja ruuasta puhuminen oli jo tässä vaiheessa kehitellyt nälkää ja lähdimmekin riisitilalta läheiselle Anzivinon viinitilalle, missä meille valmistettiin herkullinen neljän ruokalajin lounas kauniissa perinteisissä puitteissa - mukana tietenkin risottoa. Saimme myös esittelykierroksen viininvalmistuksesta ennen kuin kylläiset matkalaiset nousivat jälleen bussiin ja lähdimme vihdoin kohti Stresaa ja Maggiore-järveä.

Grand Hotel Bristol täytti varmasti matkalaisten odotukset heti alusta asti: menneen maailman loistoa mutta upeasti päivitettynä nykypäivään, silmiä hiveleviä yksityiskohtia, suihkulähteitä, kauniita istutuksia, suuri uima-allasalue sekä huikeat näkymät Maggiore-järvelle ja Alpeille. Saapumisiltanamme, kuten myös parina seuraavana iltana, saimme kokea mahtavan ukonilman, mutta aamulla jälleen aurinko paistoi ja kuivatti nurmikot sekä helli meitä lämmöllään. Lämpötila oli koko viikon suomalaisille suosiollinen. Aamuisin aisti vielä hienoista raikkautta ilmassa ja kosteuden maassa, mutta päivät olivat taattua lämpöä, jota kuitenkin viilensi sopivasti kevyt tuulenvire järveltä. Teimme aamuiset pilates- ja mindfulnessharjoitukset hotellin nurmikolla katsellen järven upeaa näkymää ympäristön vuoria, mutta aamupäivän sekä iltapäivän harjoituksille meillä oli varattuna hieno viileä sali sisällä hotellissa.

Sunnuntaina 23.7. kokoonnuimme aamutreenin jälkeen lähtemään risteilylle Maggiore-järvelle. Kävelimme Stresan satamaan ja nousimme laivaan, joka kuljetti meitä Maggiore-järven eri kylissä pysähdellen koko järven läpi aina sen pohjoisimpaan kärkeen saakka Sveitsin puolelle Locarnon kaupunkiin. Reilun kolme tuntia kestäneen matkan aikana söimme lounaan sekä saimme ihastella järven hulppeita maisemia kauniine kylineen, kaupunkeineen ja vuorineen. Locarnossa oli pari tuntia vapaata aikaa keskustaan tutustumiseen tai shoppailuun tai vaikka vain fiilistellen sveitsiläistä kaupunkitunnelmaa. Locarnosta matka jatkui pienellä maisemajunalla Alpeille "sadan laakson" läpi päätyen jälleen Italian puolelle Domodossolaan, missä meitä odotti bussi viedäkseen meidät takaisin Stresaan. Alppimaisemat olivat huikaisevia. Juna kulki rotkojen reunoja pitkin korkeiden huippujen syleilyssä sekä pienten kuvankauniiden alppikylien läpi. Myös kontrasti järvimaisemien jälkeen oli häkellyttävä. Palasimme hotellille illan jo hämärtyessä päivän kokemuksia sulatellen.

Toinen retkipäivämme oli tiistai 25.7. ja silloin tapasimme jälleen oppaamme Eijan, jonka johdolla lähdimme taas kerran kohti lauttarantaa. Tällä kerralla meitä tuli hakemaan pieni yksityisvene, jolla pyyhälsimme järvenselän yli kohti Isola Madrea, 'Äitisaarta', joka on Maggiore-järven suurin saari. Saarella on huomattava puutarha, missä on kasveja kaikkialta maailmasta, mutta tällä kertaa tyydyimme ihailemaan sitä vain ympäriltä ja jatkoimme matkaamme Isola Bellalle eli 'Kaunissaarelle', mikä tunnetaan aatelisen Borromeo-suvun palatsista sekä siihen liittyvästä hengästyttävän hienosta puutarhasta. Teimme opastetun kierroksen palatsissa ja taisimme kaikki ihmetellä suu auki sen loistoa tai viimeistään pohjakerroksen kuutta suurta salia, mitkä olivat lattiasta kattoon kuorrutetut järvikivillä, laavakivillä sekä vaalealla tuffokivellä. Nämä huoneet rakennettiin aikoinaan kesäisiä kävelytuokioita varten: kun ulkona on liian kuuma niin näissä vaatimattomilla luonnonkivillä päällystetyissä huoneissa on miellyttävän vilpoisaa käyskennellä... Vaikka päällystemateriaalit olivat "vaatimattomia" niin lopputulos oli mykistävä. Palatsin puutarhassa sen sijaan käyskentelivät valkoiset riikinkukot ja mihin tahansa käänsi katseensa niin upeaa katsottavaa riitti yllin kyllin. Siirryimme veneellä vielä viereiselle Isola Pescatorelle eli 'Kalastajien saarelle', missä söimme kaikessa rauhassa herkullisen lounaan ja vietimme hetken tutustuen saareen itsenäisesti ennen paluuta Stresaan.

Stresan kylä itsessään on melko pieni, mutta viehättävä italialainen kohde. Sen kokoinen kuitenkin, että sieltä löytyy hyvätasoisia ravintoloita useammaksikin illaksi sekä jonkin verran laadukkaita kauppoja, joissa myydään italialaisia vaatteita, laukkuja, kenkiä, leluja, käsintehtyä kosmetiikkaa sekä tietenkin laadukasta ruokaa... viimeisenä matkapäivänämme Stresassa oli myös markkinat, joille muutamat ryhmäläiset vielä ehtivät. Stresasta pääsi myös viereiselle Mottarone-vuorelle köysiradalla ja kaikki, jotka vaivautuivat nousemaan tuonne lähes puolentoista kilometrin korkeuteen palkittiin raikkaalla vuori-ilmalla sekä uskomattomillä vuorimaisemilla. Ylhäältä näkyi kaikkiaan seitsemän järveä sekä loputtomasti vuoria ja lisäksi sieltä pystyi bongaamaan reilun viidenkymmenen kilometrin päässä siintävän Malpensan lentokentän.

Laadukkaan ruuan ystäville oli tarjolla myös ylimääräinen retki: keskiviikkona 26.7. oli halukkaille mahdollisuus lähteä illalliselle Mergozzo-järven rannalla sijaitsevaan Piccolo Lago-ravintolaan. Tämä on yksi Italian parhaista ravintoloista ja on saanut keittiömestarinsa Marco Saccon luotsaamana kuuluisalta Michelin-arviointiraadilta kokonaista kaksi tähteä. Illallinen ei varmasti pettänyt odotuksia. Upeat puitteet ja järkyttävän hyvä ruoka yhdistettynä upeisiin viineihin ja hienostuneeseen palveluun on varmasti jotain, mihin voi palata vielä useasti muistoillaan herkutellen.

Tänä kesänä pilatestreenien ohjelmassa oli monenlaista kiinnostavaa. Tietenkin mattoharjoittelua ja kehontuntemuksen kehittämistä tiivistäen, pidentäen ja hengittäen, mutta myös haastetta voiman ja tasapainon kehittämiseksi kuminauhoilla ja tasapainotyynyillä. Kahden ohjaajan opastamana ja yhdessä mutta yksilöllisesti treenaten löysi taas tuntuman keskivartaloonsa ja taisi jotkut jopa hiukan pidentyä matkan aikana. Treenien rento hyvä fiilis antoi nostetta ja mukavaa energiaa koko viikkoon!  Aamuiset mindfulnessharjoitukset loivat levollisen läsnäolevan tunnelman jokaiseen päivään ja antoivat mahdollisesti myös inspiraatiota jatkaa harjoitusta itsenäisesti tai ryhmässä myös syksyn lähestyessä ja pimentyessä koti-Suomessa.

Viimeisen illan yhteisen illallisen nautimme torstaina 27.7. perinteiseen tapaan hotellissamme ja tunnelma oli katossa. Hotellin keittiöstä kannettiin eteemme herkkuja toisensa jälkeen ja ilta vierähti rattoisasti rennossa mukavassa seurassa rupatellen ja muistellen kaikkea viikon varrella kokemaamme ja näkemäämme. Opimme matkan varrella, että parvekkelle mennessään ei kannata sulkea parvekkeen lasiovea, koska se menee lukkoon, ja opimme, kuinka huutaa sitten italiaksi parvekkeelta apua, kun se ovi kuitenkin menee vahingossa lukkoon... Yhteisiä elämyksiä, uteliaisuutta, naurua, treenihaasteita ja niiden voittamista, herkullisia makuja ja tuoksuja, rentoutta, kiitollisuutta, aurinkoa ja lämpöä... niistä oli viikkomme tehty. Mieli ja sydän täynnä nousimme koneeseen perjantaina kohti Suomea ja kohti Lontoota.

Sydämellinen kiitos kaikille ryhmäläisille. Grazie mille. Ja tapaamisiin ensi vuonna uusien seikkailujen merkeissä. All'anno prossimo!

Ryhmäläisten kommentteja matkasta:

"Matkan paras anti itselleni oli keskittyminen omaan itseen ja vahvistuminen."

"Upea kokonaisuus!"

"Aamut ulkona oli tosi hienoja! Mukavaa seuraa ja hyvät opettajat."

"Kokonaisuuden kaikki elementit muodostivat upean matkan: ihana ympäristö, hyvä hotelli, mukavat matkakumppanit ja todella hyvä pilates-opetus. Kaikki hyvin suunniteltu."

Sukellus satumaiseen Sardiniaan eli pilatesmatka kesällä 2016

Karuja vuorimaisemia, hassua kieltä, lampaita, aaseja, meduusoja, luolia, tippukiviä, korallia, eksoottisia kivirakennelmia, aurinkoa, herkullista ruokaa, juustoja, ryhdikkäitä treenejä, sydämellisiä ihmisiä sekä merta, merta, merta, merta ja lentävä hattu... Elämyksien listaa voisi jatkaa vielä pitkään, sen verran unohtumaton oli tämän kesän pilatesmatka Sardinian pohjoisosan Algheroon ja sen ympäristöön!

Italialaisten mielestä Sardinia on niin lähellä paratiisia, kuin maan päällä on mahdollista. Tämä Välimeren Karibia oli kohteenamme, kun nousimme AirBalticin siiville aamupäivällä 23.7.. Suomesta saarelle ei pääse suorilla lennoilla lainkaan ja siksi jouduimme tekemään koneen vaihdon Riikassa, missä myös istahdimme hetkisen yhdessä ryhmän kanssa fiilistelemään tulevaa viikkoa. Matkalaiset ehtivät myös syödä välilaskun aikana ja totesimme, että myös hatut osaavat "lentää": erään ryhmäläisen hattu unohtui koneeseen matkalla Helsingistä Riikaan, mutta AirBalticin henkilökunnan ystävällisellä avustuksella se löysi tiensä suoraan seuraavalle lennolle ja aivan oikealle paikalle kyseisen henkilön istuimelle... Jo laskeutuessamme Sardinian Olbiaan lentokoneesta sai hyvän käsityksen saaren karusta maaperästä, vuoret ovat karkeaa kiveä ja suurin osa vihreästä on piikkipensaita. Olbiassa meitä oli odottamassa bussi, jonka ystävällinen kuski Roberto kuljetti meitä koko viikon ajan. Ajaessamme saaren pohjoisosan halki Algheroon kuulimme pienen tiivistelmän saaren värikkäästä historiasta ja kulttuurista - sekä näimme jo paljon lammaslaumoja. Illalla saavuttuamme hotelli Calabonaan ei tarvittu muuta kuin pieni illallinen ja unta, tosin vikkelimmät käväisivät heti ihan kaupungilla saakka...

Varsinainen ohjelmamme alkoi sunnuntaiaamuna aamutreenillä hotellimme nurmikolla, mistä oli aivan uskomaton näköala Välimerelle. Aaltojen vyöryminen rantakallioihin säesti aamutreenejä ja silmä lepäsi horisontissa, kun juurruimme saaren rantaan ja nautiskelimme paksusta pehmeästä nurmikosta varpaiden alla. Rinne vietti hiukan kohti rantaa ja totesimme, että se antaa kiinnostavan lisän moniin pilatesliikkeisiin. Toiset ovat huomattavan paljon haasteellisempia tehdä pienessä "ylämäessä" ja jotkut liikkeet taas helpottuvat mukavasti "alamäen" avustuksella. Uusia elämyksiä kuitenkin taas. Olimme huomattavan onnekkaita ensimmäisenä aamuna, koska saimme aamutreenin tehtyä ulkona ennen kuin alkoi sade ja ukkonen. Ensimmäiset aamupäivätreenit sisällä tehtiinkin sitten ukkosen jylinän bassojen säestäessä taustalla. Kaikenkaikkiaan taustamusiikit olivat siis kohdallaan!

Maanantaiaamuna lähdimme aamutreenin ja aamiaisen jälkeen bussilla liikkeelle ja ensimmäinen kohteemme oli Palmaveran Nuraghikylä. Nuraghit ovat noin 3500 vuotta sitten kivestä rakennettuja yleensä pyöreitä tornimaisia rakennelmia, joita löytyy edelleen Sardiniasta noin 7000 kappaletta. Usein ne on rakennettu kylämäisiksi kokonaisuuksiksi kuten myös Palmaverassa. Pääsimme todella palaamaan ajassa tuhansia vuosia taaksepäin, kun oppaamme selvitti perusteellisesti englanniksi, mitä nuragheista ja niiden asukkaista tiedetään ja mitä arvellaan tiedettävän ja ryhmä kyseli lisää. Yhteisesti todettin ainakin se, että kun kivestä rakentaa niin se todellakin säilyy. Palattuamme takaisin nykypäivään oli vuorossa vierailu isolla paikallisella maatilalla, missä valmistetaan mm. Sardinian kuuluisaa pecorino-juustoa. Pääsimme katsomaan juuston valmistusta ihan perinteisellä menetelmällä, missä juustomestari lämmittää isossa padassa vastalypsettyä lampaanmaitoa, sekoittaa jähmettynyttä massaa piikkisellä puusauvalla, lisää juoksutetta ja taas lämpöä ja lopulta tiivistää käsin juustomassan ja nostelee lopulta muotteihin tekeytymään. Kaikki halukkaat saivat maistaa juustoa ihan tuoreeltaan ja myöhemmin saimme maistiaisia myös tilan omista kypsytetyistä juustoista. 

Sen verran hyviä olivat maistiaiset, että hiukan piti hoputtaa lähtöä pysyäksemme aikataulussa. Söimme pikaisen mutta herkullisen lounaan toisella läheisellä maatilalla ja sitten pitikin jo ehtia satamaan. Laiva vei meidät massiivisen Capo Caccian niemen takana sijaitseville Neptunuksen luolille, joissa on uskomattoman hienot tippukiviluolat. Olimme onnekkaita edelleen, että pääsimme luolaan sujuvasti, sillä luolan suuaukko on avomeren puolella ja merenkäynnin täytyy olla melko rauhallista laivojen tulla luolalle ja ihmisten kavuta laivasta luolaan. Luolissa tehtiin kävelykierros kapeaa polkua pitkin ja saimme ihastella huikeita luonnon taideteoksia miljoonien vuosien ajalta. Tällaisessa paikassa todella käsittää ihmisten sivilisaation lyhyyden ja luonnon sitkeän kärsivällisen voiman. Palattuamme jälleen laivalla Algheron satamaan osa ryhmäläisistä suuntasi suoraan hotellille ja osa jäi vielä rauhassa illastamaan tai shoppailemaan vanhaan kaupunkiin, joka sekin on hieno nähtävyys itsessään.

Viikon toinen retkipäivämme oli kokonaan varattu merelle. Sardinia tunnetaan nimenomaan merestään, joka on suorastaan hengästyttävän kirkasta ja puhdasta ja säkenöi kaikissa sinisen ja vihreän eri sävyissä. Karut monin paikoin korkeat kalliorannat antavat syvälle merelle vielä oman vahvan kontrastinsa ja meri olikin pääosassa toisena retkipäivänämme. Lähdimme Algheron satamasta Nautisubin aluksella, joka oli varattu kokonaan vain meidän ryhmäämme varten ja tilaa oli siis mukavan väljästi asettua olemaan. Miehistö tuntui heti alusta saakka erittäin asiantuntevalta ja pätevältä, mistä tuli mukavan turvallinen olo myös "maakravuille". Seurailimme ensin rannikkoa, jota kutsutaan korallirivieraksi, koska täältä saadaan todella upeaa ja arvostettua tumman oranssinpunaista korallia. Aikoinaan korallin on ajateltu olevan meduusan jähmettynyttä verta ja kalleimmat laadut ovat edelleen hinnoissaan koska sen keräämistä rajoitetaan ja säädellään tarkasti. Ihastelimme kallioisia niemiä ja lopulta pysähdyimme Porto Conten erääseen suojaisaan poukamaan, missä vesi oli kirkasta ja turkoosinsinistä. Ankkuroituaan laivan miehistö laski veteen suuren vesitrampoliinin sekä liukumäen trampoliinilta ja siitäkös riitti hauskaa ja riemua! Polskimista, snorklausta, auringonottoa, temppuilua, meressä likoamista, naurua, laulua, ihanaa rentoa yhdessäoloa kaikessa rauhassa... Nautimme laivalla myös erinomaisen lounaan ja iltapäivällä rentoilu jatkui edelleen. Halukkailla oli myös mahdollisuus uida kallioseinämässä oleviin luoliin, minkä jälkeen tunsi kyllä ylittäneen itsensä. Mukana ollut vedessä toimiva taskulamppu paljasti luolan korkean holvin ja peräseinällä kasvavan stalagmiitin - ja mikä nautinto olikaan päästä jälleen takaisin lämpimään avoveteen... Muutama ryhmäläinen teki myös lähempää tuttavuutta meduusojen kanssa, joista jäi punottavia polttamia, mutta laivan miehistö kalasti nopeasti kaikki lähettyvillä leijailleet ilkiöt pois uimareita häiritsemästä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin unohtumaton meripäivä ihanan rennossa vieraanvaraisessa ilmapiirissä!

Pilatestreenejä ohjasi tänäkin kesänä Focus:IN - Health Studion Salla Salo sekä hänen erinomainen kollegansa Sanna Meska. On kiinnostavaa, kuinka samansisältöisestä ja samaan tapaan ohjattuun harjoitukseen voi saada uutta näkökulmaa, kun toinen ohjaaja käyttää hiukan omanlaisiaan mielikuvia ja sanoja ohjauksessaan. Ihastelimme myös harjoitussalimme perinteisiä Sardinialaisia lattialaattoja, kun keskittymiseltämme ehdimme niitä havaita. Tämän kesän harjoitusvälineenä oli noin 22 cm läpimitaltaan oleva pehmeä pallo, joka antoi taas uudenlaista haastetta sekä hauskuutta treenaamiseen runsain mitoin. Tärkeintä on kuitenkin aina opetella aistimaan ja "kuuntelemaan" oman kehon viestejä ja kunnioittaa sen rajoja ja rajoituksia - sitäkin saimme harjoitella pilatestunneilla.

Osa ryhmäläisistä olisi kaivannnut matkaan muutaman päivän lisää ja olisihan siellä viihtynyt pidempäänkin. Sardinialaisten sydämellinen vieraanvaraisuus ja saaren karu kauneus jätti kaipuun palata takaisin. Kiitollisin mielin ajattelen myös kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat omalta osaltaan olleet mukana mahdollistamassa tämänkin matkan toteutumista - erityisesti kaikkia upeita ryhmäläisiä, jotka olivat mukana yhdessä ja erikseen... Kun Suomessa syksy ja talvi tuntuvat harmailta ja ankeilta niin aina voi sulkea silmänsä ja sukeltaa uudelleen Sardinian turkoosiin mereen ja antaa auringon ja ihmisten sydämellisen lämmön täyttää itsensä!

Kiitoksia. Grazie. Aggrassias. 

Tapaamisiin seuraavalla matkalla kesällä 2017! Alla prossima!

Treeniä tulivuoren tuntumassa – Bellissimo Sorrento kesällä 2015

Lämpöä, aurinkoa, kauneutta, napakoita treenejä, upeita maisemia, pizzaa ja muita Italian herkkuja sekä sopivasti shoppailua tänä kesänä... Nyt on myös Napoli nähty.

Tuskin on näin paljon vielä minään kesänä odotettu lähtöä pilatesmatkalle kuin tällä kerralla. Suomessa oli lähtiessämme lähes syksyinen sää ja Italiassa odottamassa kuumin kesä lähes 150. vuoteen. Siis sinne!

Perjantaiaamuna 24.7. ryhmä oli todella hyvissä ajoin valmiina lähtöön ja tunnelma leppoisan odottava. Saapuessamme Roomaan Fiumicinon lentokentälle olikin vastassamme ensimmäinen yllätys: sovittua suomalaista opasta ei näkynyt missään. Tovin kuluttua alkoi soittokierros. Oppaan oma puhelin ei vastannut ja yhteyshenkilö oli ihmeissään. Lopulta saimme selville, että opas oli odottanut meitä vasta kolmen päivän kuluttua. Bussimme oli kuitenkin paikalla sovitusti ja pääsimme lähtemään kohti Sorrentoa. Opas kiipesi kyytiimme hiukan Rooman ulkopuolella, ja matka etelään saattoi alkaa toden teolla. Söimme matkalla herkullisen lounaan Rosso DiVino - trattoriassa Valmontonen kylässä. Illansuussa saavuimme Sorrentoon ja Gran Paradiso -hotelliimme, jonka henkeäsalpaavaa panoraamaa Napolinlahdelle ja Vesuviukselle saimme ihastella koko viikon ajan. Ehdimme vielä nauttia yhdessä lasillisen sekä tehdä pitkästä matkasta palauttavan pilatestreenin ennen yöpuulle asettumista.

Aamutreenit teimme hotellin uima-altaan vierellä, mistä aukesi valtava sinisyys merelle ja takana ja sivuilla nousevat vuoret turvasivat selustan – aivan huikea paikka pilatestreenille ja mindfulness-harjoittelulle! Tänä kesänä olikin poikkeuksellisen lämmintä ja aikaistimme hiukan aamun harjoituksen aloitusta. Näissä lämmöissä keho pysyy notkeana ja vetreänä! Teimme myös herättelevän pilatestreenin jälkeen lyhyen mindfulness-harjoituksen, mistä olikin ihana siirtyä ravintolan ulkoterassille nauttimaan runsaasta aamiaisesta hyvän kahvin tai teen kera. Hotellin henkilökunta oli aivan erinomaista ja sai varmasti jokaiselle hymyn huulille heti aamusta lähtien. Täällä todella tunsi olevansa tervetullut.

Päivän muut pilatesharjoitukset teimme hotellin salissa ja isot pallot olivat mukana menossa. Osalle ryhmäläisistä iso pallo oli uusi väline, ja he löysivät pilatesharjoittelusta aivan uusia puolia. Toisille pallo oli välineenä tuttu, mutta intensiivinen harjoittelu toi silti uusia oivalluksia ja omien rajojen ylittämistä.

Viikon ensimmäinen retki suuntautui kohti Vesuviusta ja Napolia. Lähdimme aamulla aikaisin, jotta lämpötila vuorella ei olisi vielä aivan paahtava. Ennen vuorelle nousua kävimme pienessä käsityöateljeessa, missä valmistetaan kameekoruja, jotka ovat paikallinen perinne ja alueen ylpeys. Saimme hämmästellä kuinka tuota ihmeellisen yksityiskohtaista käsityötä valmistetaan simpukan kuoresta, ja tarjolla oli myös monenlaista houkutusta ostettavaksi.

Vesuviukselle nousimme ensin bussilla reilun kilometrin korkeuteen, ja siitä halukkaille oli vielä jalkaisin nousua lähes pari sataa metriä kraaterin reunalle. Aamun lämpötila oli vielä varsin siedettävä, ja nousemisen vaiva palkittiin hulppeilla näkymillä sekä merelle, alas kaupunkiin että tietenkin itse kraateriin. Vesuvius on varmaankin maailman tutkituin tulivuori, ja sen purkausta pelätään ja odotetaan tuolla Euroopan tiheimmin asutulla alueella milloin tahansa. Meidän vierailumme aikana se ei tapahtunut ja toivoimme, että lähistön kaupungit tekisivät edes evakuointisuunnitelmat, mitä suurimmalla osalla alueista ei vieläkään ole.

Matkamme jatkui Napoliin, missä kävimme ensin syömässä – tietenkin pizzaa! Eihän meillä ollut muita vaihtoehtoja, kun Napolia kuitenkin pidetään pizzan kotikaupunkina. Vatsat täysinä teimme vielä kaupunkikierroksen bussilla ja saimme hiukan aikaa ihmetellä keskustan ostoskaduilla. Paluumatka taittuikin sitten valinnan mukaan bussilla tai laivalla takaisin Sorrentoon, kun takapenkkiläiset väsyivät surkeilla iskunvaimentimilla varustetun bussin rytkytykseen Napolin kuoppaisilla teillä.

Toisena retkipäivänä oli tiedossa aivan toisenlaisia tunnelmia. Lähdimme aikaisin aamulla bussilla Sorrenton satamaan ja päivän ensimmäiseen laivaan kohti Caprin saarta. Onneksi olimme ajoissa, niin pääsimme todella sujuvasti nappaamaan bussin, joka vei meidät ylös Anacaprille. Kylä oli vielä hiljainen, kun kävelimme ruotsalaisen kirjailijan Axel Munthen huvilaan, joka on nykyisin museonaja Ruotsin valtion omistuksessa. Talo, puutarha sekä erityisesti näkymät huvilasta olivat vaikuttavia. Taisivatpa lähes kaikki ryhmäläiset myös käydä taputtamassa kuuluisaa punaista sfinksiä, joka juhlallisesti katselee merelle puutarhan äärimmäisessä kolkassa ja jonka kerrotaan täyttävän taputtajan toiveen. Mutta vain siinä tapauksessa, että taputtaa vasemmalla kädellä sfinksin vasenta kankkua.

Museokäynnin jälkeen kiertelimme Anacaprin keskustassa, ja lopulta päädyimme syömään yhdessä lounasta. Tulimme bussilla alaspäin ja teimme kävelykierroksen Caprin kylässä, minkä jälkeen palasimme satamaan. Kiinnostuneilla oli mahdollisuus lähteä veneellä kierrokselle saaren ympäri. Vaikka Caprin maisemat olivat muutenkin ihastuttavia, merikierroksella näki vielä lisää tästä kauneudestaan kuuluisasta saaresta. Myös veden väri oli paikoitellen aivan käsittämättömän upean sinistä, vihreää ja turkoosia. Upea oli myös molempien retkien oppaamme Marja, jonka ansiosta näimme paljon enemmän kuin olimme edes odottaneet ja joka sai kaikki viihtymään mukavan rennolla tyylillään!

Myös Sorrenton kaupunki itsessään tarjosi ryhmäläisille paljon viihdykettä ja nautintoja. Vanha kaupunki kapeine kujineen, jyrkät jylhät rantakalliot, ravintolat ja baarit, eloisat aukiot sekä monenlaiset ostosmahdollisuudet olivat tarjolla joka päivä myöhään iltaan saakka. Hotellista oli järjestetty maksuton kuljetus kaupungin keskustaan ja takaisin, ja systeemi pelasi aivan moitteetta. Monen ryhmäläisen mielestä oli aivan loistavaa, että hotellimme oli hiukan kaupungin yläpuolella omassa rauhassaan, jolloin aina halutessaan pääsi rauhaan ja lepäilemään Gran Paradisoon. Myös auringonlaskut näkyivät hotellillemme upeasti ja olivat kerta kaikkiaan mykistäviä!

Viimeisen illan illallinen nautittiin perinteisesti yhdessä, ja pitkä pöytämme oli katettu tietenkin ulos Sorrenton taivaan alle. Ruokaa oli italialaiseen tapaan enemmän kuin kukaan jaksoi syödä, mutta tunnelma oli kerrassaan fantastinen, rento ja juhlava. DJ soitteli musiikkia ja muistelimme yhteistä monipuolista viikkoamme. Ruoka ja viini olivat erinomaisia, ja illan kruunasi lopulta jälkiruoka, joka oli tehty tulivuoren muotoon. Aivan upeaa!

Jälleen kerran oli myös hiukan haikea olo tämän ainutlaatuisen viikon jälkeen, mutta nämä muistot pysyvät mielessä ja mukanamme ja yhdistävät edelleen kaikkia tällä matkalla mukana olleita. Voi olla, että pakkasen paukkuessa koti-Suomessa on mukavaa muistella hiukan hikisiä aamutreenejä ja paljaiden jalkapohjien läpsyttelyä Napolinlahden maisemissa.

Paluumatka oli melko pitkä ja lämmin, mutta rennosti siitäkin selvittiin. Taisipa joidenkin mielestä olla jopa virkistävää palata jälleen pohjoisen kesään. Yöllä Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä vastaanottamassa oli Suomen viileä yö ja 11 lämpöastetta.

Kuinka paljon kauneutta voikaan mahtua yhteen viikkoon? Kauneutta oli ympärillä mutta ennen kaikkea kauneutta oli ryhmäläisissä ja kohtaamisissa. Sallivasti ja lempeästi läsnä ollen sekä kaikessa rauhassa itseä ja omaa kehoa aistien. Annetaan Sorrenton jatkaa elämää sisimmässämme ja tuoda lämpöä ja rentoutta arkeen myös täällä Suomessa. Kiitos paljon kaikille, grazie mille a tutti.

Italia con l'amore – Italiaa rakkaudella – Portovenere kesällä 2014

Jylhiä Ligurian maisemia, runsaita värejä, aurinkoa, voimaannuttavaa treeniä, marmoria, sydämellisiä ihmisiä, herkullista ruokaa ja viiniä sekä merta, merta, merta... Niistä oli tämän kesän pilatesviikko tehty.

Suomen helteet vaihtuivat Italian helteisiin sunnuntaina 27.7. aamulennolla Helsingistä Milanoon. Kentällä meitä odotti bussi kuljettajineen. Jo melko lyhyen ajomatkan päässä pääsimme hiukan levähtämään Piemontessa Monferraton alueella, missä söimme erinomaisen lounaan paikallisten viinien kyydittämänä.

Matka jatkui kohti Liguriaa ja rannikkoa raukeissa tunnelmissa, ja olimme juuri sopivasti sulatelleet lounaan saapuessamme Genovaan. Pääsimme näkemään melkein ensimmäisenä kaupunkiin saapuessamme epäonnisen Costa Concordia -risteilijän, joka oli myös saapunut samana aamuna Genovaan romutettavaksi Giglion saaren rantavesistä, missä se oli maannut 2,5 vuotta haverinsa jälkeen.

Tämän "bonusnähtävyyden" lisäksi teimme kaupunkikierroksen bussilla ja hiukan myös kävellen englanninkielisen oppaan johdattamana. Saimme hiukan käsitystä tuon entisen mahtivaltion kerroksista. Ihan konkreettisestikin vaikutti siltä, että Genovassa kaikki on rakennettu melkein toistensa päälle, kun kaupunki sijaitsee kapealla rantakaistaleella meren ja vuorten välissä ja tilaa laajentua on vain ylöspäin. Matka jatkui vielä rannan suuntaisesti osittain Apenniinien vuorijonon läpi La Spezian kaupunkiin sekä sieltä Runoilijoiden lahden rantaa kiemurtavaa tietä pitkin vihdoin Portoveneren kylään. Pitkä matka takana, mutta illansuussa hotellin terassilla nautittu lasillinen proseccoa sekä vielä palauttava pilatestreeni saattelivat väsyneet matkalaiset ansaitulle levolle.

Aamutreeneille oli varattu paikka hotellin puutarhassa, ja valittavana oli näköala joko vuorelle, merelle tai palmuihin ja vehreyteen. Oli toki ohjaajakin paikalla, mutta sitä ei tarvinnut katsella.  Muutamana aamuna teimme aamuharjoituksen suosiolla sisällä, kun sateet raikastivat ilmaa ja virkistivät kasveja. Tämä kesä on ollut Liguriassa sään puolesta poikkeuksellisen vaihtelevaa, ja meillekin riitti pari sadepäivää sekä kunnon ukkoskuuro. Onneksi sateiden ajoitus oli niin loistava, ettei ohjelmamme kärsinyt säästä millään tavalla ja lämmintä riitti sateellakin. Salissa treenasimme pilatesta matoilla sekä myös tasapainotyynyjen kanssa keinahdellen. Viikon intensiivinen treenaaminen kyllä tuntuu kehossa, ja kun tekee viisaasti asioita kehoa ja kehon viestejä kuunnellen, niin keho kiittää! Mindfulness-tuokiot johdattivat meidät havahtuneen tietoisuuden ominaisuuksiin ja antoivat toisenlaista ravintoa viikon varrella ja myöhemmin sulateltavaksi.

Viikon ensimmäiselle retkelle lähdimme tiistaiaamuna bussilla. Ensin takaisinpäin La Speziaan kiemurtelevaa rantatietä ja La Spezian läpi kohti Toscanaa ja Carraraa. Matkan varrella kuulimme La Spezian kaupungin, Lunigianan alueen sekä Carraran historiasta ja nykypäivästä. Lopulta lähdimme kiipeämään jälleen vuorille, ja vastaan tuli melko kapealla tiellä yhä raskaammissa lasteissa olevia rekkoja, jotka kuljettivat valtavia marmorilohkareita. Korkealla ylhäällä meidät otti vastaan itse erään louhoksen omistaja, joka johdatteli meidät marmorin louhinnan saloihin alkaen muinaisten roomalaisten ajoista isoisänsä käyttämiin menetelmiin lopulta esitellen nykyiset metodit timanttisine hiontanauhoineen ja jättilaissahoineen.

Oli erittäin huimaa nähdä vuorten sisäinen valkoisuus, jonka alkuperä on kuitenkin muinaisessa merenpohjassa. Aikoinaan merenpohjaan kiteytynyt ja paksuiksi kerroksiksi kiteytynyt kalsiumkarbonaatti, eli kalojen ja simpukoiden jäännökset, on sittemmin maankuoren liikkeiden mukana puristunut ja noussut ylös muodostaen vuoria ja päätyen lopulta italialaisen kirkon pylväiköksi, Finlandia-talon seiniin tai Berninin Pyhän Teresan hurmioon – tai jonkun keittiön työpöydäksi. Paluumatkalla tutustuimme Sarzanan viehättävään pikkukaupunkiin, missä söimme Ottone Primo -ravintolassa ystävällisen palvelun täydentämänä erinomaisen lounaan ja näimme huikeat merimaisemat Montemarcellon vuorelta. Pientä lisäjännitystä sekä lähituntumaa italialaiseen liikenteeseen saimme muutamissa isolle bussillemme tiukoissa paikoissa, mutta hurmaava ja ammattitaitoinen kuskimme Fabrizio selvitti tilanteet turvallisesti.

Viikon toinen retkemme suuntautui merelle. Ligurian maakunnalla on noin 350 kilometriä merenrantaa eikä mistään ole pitkä matka merelle. Meri ja vuoret ovat nimenomaan tälle alueelle tyypillinen vaikuttava yhdistelmä. Ilmojen haltijat suosivat meitä ja näyttivät parastaan, kun lähdimme torstaiaamuna kahdella veneellä hotellin rannasta. Kiersimme ensin Portoveneren kylän edessä olevat saaret Palmarian, Tinon ja Tinellon ja jatkoimme matkaa kohti Cinque Terren kalastajakyliä.

Maisemat ovat meren puolelta todella karuja ja jylhiä eikä voi kuin ihmetellä, kuinka vuorenrinteillä asuu ihmisiä ja viljelee maata paikoissa, joihin ei ole edes ajotietä rakennettu. Kuljettajamme onnistuvat löytämään eräästä poukamasta meille näytille myös pienen kuukalan, joka on hyvin erikoinen korkealla selkäevällä varustettu kala. Tämä kyseinen yksilö oli pieni, mutta täysikokoisena se saattaa kasvaa jopa yli kolmemetriseksi ja painaa yli kaksi tonnia. Ihastelimme Cinque Terren värikkäitä taloja – kuin vaahtokarkkeja olisi aseteltu vuorten rinteille. Pysähdyimme syömään Vernazzan kylään, missä upea panoraama Välimerelle ryyditti aivan erinomaista simpukkapastaa ja friteerattuja äyriäisiä loistavasta seurasta puhumattakaan. Kävimme vielä myös Monterosso del Maren kylässä, missä oli aikaa uida tai muuten kierrellä fiilistelemässä ennen paluutamme takaisin Portovenereen.

Portoveneren kylä itsessään oli ehkä monelle uusi tuttavuus, mutta ihastutti kuitenkin monella tapaa. Kylä on päivisin eloisa, muttei kuitenkaan täyteen ahdettu. Turistit ovat pääasiassa italialaisia ja nähtävää sekä toinen toistaan herkullisempia ravintoloita riittää sopivasti joka päivälle. Kylän pienet kujat ja paikalliset putiikit hurmasivat kävijänsä ja paikalliset havaitsivat ryhmämme. Saattaa olla, ettei Portoveneressä ole koskaan aikaisemmin ollut näin runsaslukuista suomalaisvalloitusta. Sellainen vaikutelma kuitenkin jäi. että paikalliset toivottivat jatkossakin suomalaiset lämpimästi tervetulleiksi. Halukkaat pääsivät myös itsekseen läheisille vuorille patikomaan tai retkille ja ostoksille läheiseen La Spezian kaupunkiin sekä muihin La Spezian lahden rannalla oleviin kauniisiin pikkukyliin. 

Myös Royal Sporting -hotellimme henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja teki todella kaikkensa ryhmämme viihtymiseksi. Viikon kruunasi lopulta viimeisen illan yhteinen illallinen hotelimme terassilla, jolloin koko viikon upea tunnelma tiivistyi lämpimän välimerellisen illan hämärtyessä yöksi.

Jälleen kerran sydämen täytti suuri ilo ja kiitollisuus vain olemisesta, juuri tästä hetkestä juuri näiden ihmisten kanssa. Yhteisten kokemusten jakaminen, yhteinen oleminen ja yhteinen hengitys – vaikkakin jokainen erillään. Viikon ajan lempeitä kohtaamisia sekä itsensä että muiden matkalaisten kanssa. Myötätuntoa ja hyväksyntää. Yksin tai yhdessä. Hiljentymistä vain olemaan, herkistymistä aidosti itselle ja toisille sekä kaikelle, mitä ympärillä on. Ihmetystä elämän monimuotoisuudesta ja upeudesta.

Sanat eivät riitä kiittämään kaikkia ryhmäläisiä mukanaolosta. Jokaisella on paikkansa sydämissämme, ja tämä hieno viikko pysyy muistoissamme varmasti pitkään. Aina, missä sitten kohtaammekin, meillä on Portoveneren lempeys ja loiste olemassa keskuudessamme. Annetaan sen säteillä myös kaikille muille läheisillemme – ikään kuin tuliaisina Portovenerestä.

"Kun herkistymme itsellemme ja ympäristöllemme ja annamme rakkauden virrata lävitsemme, elämme keskellä pyhyyden voimakenttää. Se on itse oma palkkionsa...ilon ja arvostuksen virta kuplii edelleen."  (Catherine Ingram)

Voimaannuttava Venetsia eli läsnäoloa ja juhlaa La Serenissimassa kesällä 2013

Runsaudensarvi nimeltään Venetsia antoi parastaan, kun ryhmämme vietti ikimuistoisen viikon laguunilla. Festa del Redentore, La Traviata, Atelier Maregan venetsialaisnaamiot, Murano ja Burano sekä pilatestreenit ja mindfulness-tuokiot Villa Mabapan salissa ja puutarhassa värittivät päiviämme. Kaiken kruunasi tietenkin ryhmän rento, mukava ja hengittävä fiilis sekä ihana Italian lämpö ja aurinko.

Perjantai 19. heinäkuuta oli tämän kesän odotettu päivä! Juuri sopivasti täällä Suomessa säät kääntyivät viileämmiksi ja ryhmämme pääsi nousemaan Finnairin lennolle kohti Venetsiaa. Vastassa oli huumaava lämpö sekä vettä, vettä, vettä... Venetsian lentokenttä on aivan laguunin pohjoisrannalla, ja tuntuu melkein siltä kuin kone laskeutuisi suoraan veteen, mutta onneksi ainakin meidän koneemme pyörät tavoittivat tukevasti kiitoradan pinnan. Siitä eteenpäin meno muuttuikin sitten keinuvammaksi. Heti lentokentän ulkopuolelta nousimme laguuniveneeseen, joka kuljetti meidät suoraan Lidon saarelle hotellimme edessä olevaan laituriin. Joka kerta Venetsiaan saapuessa ihmettelee tuota vedestä nousevaa kaupunkia sekä veden paljoutta kaikkialla, niin nytkin. Lidolla sijaitsevan hotellimme Villa Mabapan edessä aaltoili tuo smaragdinvihreä laguuni ja pienen matkan päässä toisella puolella saarta koko Adrianmeri upeine hiekkarantoineen.

Pian hotelliin saavuttuamme nautimme lounaan hotellin puutarhassa ja saimme esimakua hotellin loistavasta keittiöstä. Kaikki oli tyylikästä, erinomaisista raaka-aineista tehtyä sekä tietysti italialaiseen tapaan herkullista. Kun olimme olleet liikkeellä jo aikaisin aamusta, niin ehdimme tekemään ensimmäiset pilatestreenit vielä samana iltana, mikä oli varmasti tervetullutta päivän matkustamisen jälkeen. Saimme myös hiukan tuntumaa mindfulness-harjoitteluun puutarhan rauhassa illan jo hiukan hämärtyessä rusinoiden kera.

Lauantai olikin jo juhlapäivän aamu. Venetsian vuoden suurin juhlapäivä eli Festa del Redentore osui tänä vuonna juuri 20. heinäkuuksi. Tätä Vapahtajan juhlaa vietetään vuonna 1577 päättyneen ruttoepidemian loppumisen muistoksi, ja siihen liittyy paljon erilaisia juhlallisuuksia. Vain tätä viikonloppua varten rakennetaan Giudeccan kanavan yli ponttoonien kannattelema kävelysilta suoraan ruton loppumisen kunniaksi rakennetulle Il Redentore -kirkolle. Kaupunkilaiset pakkaavat eväskorinsa ja lähtevät piknikille Giudeccan saarelle tai sitten parkkeeraavat veneensä Giudeccan kanaaliin ja Markuksen torin edustalle ja viettävät juhlapäivänsä perheen ja ystävien kanssa iloisesti veneessä keikkuen. Koko Markuksen torin edusta oli täynnä juhlivia veneseurueita. Hyvä, että vaporettot ja gondoolit mahtuivat välistä kulkemaan. Kuten Italiassa aina, juhlaan kuin juhlaan kuuluu aivan ylenpalttista syömistä. Osa ryhmäläisistä jäi hotellille illastamaan ja osa löysi juhlaherkkuja muualta, mutta illan päätteeksi nähtiin kuitenkin mykistävän upea ilotulitus Venetsian yllä: 40 minuuttia huikeaa säihkettä ja pauketta, kukkia, sydämiä, hymiöitä ja tietenkin perinteisempiä, mutta aivan jättiläismäisiä erivärisiä raketteja suorastaan hengästyttäviä määriä.

Sunnuntai-ilta oli varattu oopperaa varten. Lähdimme kahdella nopealla taksiveneellä hotellin laiturista ja kiisimme laguunin yli James Bondin tyyliin ja saavuimme Canal Granden varrelle lähelle Barbarigo-Minotton palatsia. Verdin La Traviata -ooppera oli monille tuttu, mutta kukaan on harvoin päässyt niin lähelle esitystä, että pääosan esittäjä tervehtii yleisöä kädestä pitäen purjehtiessaan saliin, missä ensimmäinen näytös esitettiin, tai tarjoilee proseccoa katsojille näytöksen aikana. Tällä kertaa siis pääsimme ihan laulajien ja soittajien iholle ja näimme läheltä jokaisen ilmeen ja tunteenliikahduksen. Väliajalla pystyimme eläytymään mennen maailman tunnelmaan siemaillessamme kuohujuomaa ja katsellessamme suurista ikkunoista gondolien lipumista Canal Grandella.. Oopperan jokainen näytös esitettiin eri salissa – yleisö siirtyi juonenkäänteiden viemänä salista toiseen. Todella mieleenpainuva ja korkeatasoinen kokemus siis sekä musiikillisesti että myös muille aisteille. Saimme vielä paluumatkalla elämyksen nopeasta matkasta osittain valaistun ja osittain pimeän laguunin yli, kuitenkin turvallisesti suoraan hotellin laituriin.

Maanantaina olimme yhdessä liikkeellä keskellä päivää. Vaporettolla Lidolta San Tomàn laiturille ja siitä lyhyen kävelymatkan päässä löysimme Atelier Maregan, joka on perinteinen venetsialainen naamiomyymälä ja naamioateljee, missä kaikki naamiot valmistetaan perinteisellä naamionvalmistusmenetelmällä käsityönä. Tapasimme naamiomestarin Signor Carlon, joka kertoi naamioiden historiasta Venetsiassa sekä esitteli perinteisen menetelmän, jolla edelleen aidot naamiot valmistetaan. Eräs ryhmäläisistä sai kunnian pukeutua perinteisiin naamioasuihin - valkoiseen identiteetin täysin hävittävään larvaan ja mustaan bautaviittaan sekä pitkänokkaiseen ruttotohtorin naamioon. Aika hurjia ilmestyksiä! Vanha perinteinen käsityöläisammatti uhkaa valitettavasti kuitenkin jäädä halpavalmistuksen jalkoihin, tosin tällä kertaa taisi kuitenkin ryhmäläisten mukaan jäädä hienoja muistoja upeiden naamioiden ja sisustustaulujen muodossa.

Koko tiistaipäivä oli varattu retkipäiväksi, ja ehdimme tehdä aamuherättelyn puutarhassa ennen lähtöä. Suomalainen oppaamme Anneli saapui hakemaan meitä hotellilta tietenkin veneellä - autojahan ei koko viikon aikana käytetty. Otimme aluksi suunnan Muranon saarelle, joka on kuuluisa lasinvalmistuksestaan. Aikanaan lasinvalmistus on siirretty pois Venetsian pääsaarilta tulipalovaaran vuoksi ja sen uskoimmekin nopeasti, kun kävelimme sisään halliin, missä kuumat uunit hehkuivat. Kuulemma päivällä lämpötila lasketaan vain 1000 asteeseen, vaikka öisin uuneissa pidetään 1500 asteen lämpötiloja, kun lasin raaka-aineena olevaa hiekkaa sulatetaan. Tapasimme jälleen upean suomalaisen naisen: Venetsiassa jo pitkään asunut Riitta esitteli meille työpaikkanaan olevan lasitehtaan tuotantoa ja näimme, kuinka lasimestarit taikoivat silmiemme edessä tulisesta lasimassasta maljakoita, uljaita lasihevosia sekä lasissa uiskentelevia kaloja.

Muranolta matkamme jatkui kauempana laguunilla sijaitsevalle Buranon saarelle, joka on ollut ja on edelleen vahvasti kalastajakylä. Saari on tunnettu myös silmäähivelevistä värikkäistä taloistaan sekä hienonhienosta pitsistä, jota kalastajien vaimot ovat nyplänneet odotellessaan rakkaitaan palaavaksi mereltä kotiin. Kävelykierroksen jälkeen söimme maistuvan merellisen lounaan ravintola Mustassa Kissassa (Gatto Nero) ja kaikki ryhmäläiset olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että syömme mieluummin sisällä ilmastoidussa ravintolasalissa kuin ulkona noin 35 asteen lämmössä. Saarelta toiselle siirtyessämme oppaamme kertoili meille laguunin historiasta sekä nykypäivästä samalla, kun ihmettelimme vetten päällä (proomuilla) kulkevia kauhakuormaajia sekä laguunin hienoa linnustoa, kuten myös lomapäiviään hiekkasärkillä viettäviä paikallisia.

Vaikka järjestettyä ohjelmaa oli runsaasti ja jokainen teki myös omia retkiään viikon aikana, niin pääasia ei päässyt unohtumaan. Jokainen aamu alkoi aamuherättelytreenillä lempeästi venytellen ja vähitellen kehoa aktivoiden hotellin rauhaisalla sisäpihalla. Aamuherättelyn lopuksi teimme myös lyhyen mindfulness-harjoituksen. Kirkonkellot ja veneiden äänet kuuluivat aamuihimme, kuten myös läheiselle pienelle kentälle laskeutuvien ja sieltä nousevien pienkoneiden surahdukset.

Päivien ohjelmaan kuului myös kaksi pilatestreeniä molemmille tasoryhmille sisällä hotellin salissa sekä perustreeniä matolla että hiukan hauskuutta ja haastetta harjoitteluun tasapainotyynyjen kanssa. Sen verran inspiroivaa tuo ilmatyynyn kanssa harjoittelu oli, että sille keksittiin monia lempinimiä viikon varrella: ufo, puffa, lörtsy... rakkaalla lapsella jne. Jokainen harjoitteli itselleen sopivan tasoisessa ryhmässä ja sen verran kuin tuntui sopivalta. Eräs tärkeä viikon teema olikin nimenomaan pysähtyminen kuulostelemaan itseään ja omaa kehoaan, löytää oma sopiva rytmi harjoitteluun ja palautumiseen sekä oman rytmin hyväksyminen ja lempeä sallivuus itseä ja muita kohtaan.

Oman mausteensa viikkoon antoivat myös muutamat pidemmät mindfulness-harjoitukset hotellin puutarhassa. Vain tämä hetki tässä ja nyt. Hengitys, keho, äänet, ajatukset ja tunteet, ei pyrkimistä, ei etsimistä – vain palaamista kerta toisensa jälkeen tähän hetkeen ja tähän hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon avartuen äärettömälle, rajattomalle...

Jokainen ryhmäläinen näki omanlaisensa palasen Venetsiaa. Yhtälailla jokainen matkalainen oli tärkeä osa ryhmäämme. Viimeisenä iltana yhteisellä illallisella hotellimme puutarhassa tämä tunne tiivistyi entisestään ja kiitollisuus kaikkien mukana olosta sai jopa silmät kostumaan. Keskusteluja käytiin lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, elämästä siis. Muistutus hyväksyvän läsnäolon kahdesta siivestä – molempia tarvitaan – tarkkaavaisuudesta ja myötätunnosta sekä läheisiä että erityisesti itseään kohtaan. Perhonenkin iloitsee siivistään ja nousee rohkeasti tuulen selkään!

Heli Pukin sanoin:

Vapaus on kantavaa ilmaa siipien alla

näkymätöntä voimaa olla lähellä

Samaan aikaan

ottaa kiinni ja päästää irti

Matkakumppanit

jakavat tuulien keveyden, painon

Lentävät yhdessä

hetken

ikuisuuden

Viikko säilyy varmasti muistoissa pitkään. Keho on saanut kohennusta ja mieli maisteltavaa monella tapaa. Näihin teemoihin on hyvä palata ja jatkaa niistä. Oikein lämmin ja sydämellinen kiitos kaikille matkakumppaneille! Sillä kaikki meistä ovat valosta tehdyt.

Ryhmäläisten kommentteja viikosta

"Parasta antia pysähtyminen, aistien herkistyminen, kehon ja mielen hyvinvointi, toimivat harjoitukset ryhmässä. Tutkimusmatkat itseen."

"Minusta tuntui, että edistyin harjoittelussa jo tämän viikon aikana. Oli myös ihanaa saada uusi ystävä ja tutustua myös entisiin tuttuihin paremmin."

"Erityisesti ilahdutti oma kehitys ja se, että löysin selkärankani uudelleen. Pilates-mindfulness yhdistelmä toimi erittäin hyvin. Ihana, lempeä ilmapiiri koko ryhmässä."

"Parasta mukava seura, hyvä ja laadukas opetus ja ohjaus sekä viikon monipuolisuus."

"Mielenkiintoista havaita pilatestreenin ja mindfulnessharjoitusten toisiaan täydentävä vaikutus."

Il potere di essere eli läsnäolon voimaa Rooman rannikolla Lido di Ostiassa kesällä 2012

Merta, aurinkoa, lämpöä ja läsnäoloa sekä ihania Italian nautintoja oli tarjolla tämän kesän pilatesmatkalla. Ikuinen Rooma vietteli mielen, ja viikon treenin jälkeen keho oli ryhdikäs ja vakaa kuin antiikin pylväillä, jotka ovat seisseet paikoillaan jo tuhansia vuosia. Yhteinen tervetulohetki hotellin kattoterassilla tulopäivän iltana Välimeren avautuessa alapuolellamme ja viimeisen illan yhteinen illallinen samaisella katolla solmivat yhteen monta ihanaa kokemusta, uusia ja vanhoja ystävyyksiä, naurua sekä elämän jakamista samanhenkisten ihmisten kanssa.

Perjantaina 20.7. saavuimme jälleen sinivalkoisin siivin Rooman Leonardo da Vincin lentokentälle. Pääsimme heti tuntemaan ja kokemaan Roomalaista hulinaa, kun ryhmämme tunkeutui Mervi-oppaan perässä lentokentän ihmismassojen läpi bussille. Myös mukanamme kahdessa jättikokoisessa paketissa matkanneet pilatesrullat saapuivat sujuvasti perille.

Lämpö oli todella nautinnollista ja tervetullutta Suomen viileän kesän jälkeen eikä kukaan valittanut, vaikka elohopea taisi näyttää yli 30 jo aamupäivästä. Ilmastoidussa bussissa olisi tietenkin jaksanut istua vaikka kuinka kauan... Suuntasimme suoraan asiaan, eli kierros Roomassa oli mielenkiintoinen johdatus tämän kesän kohteeseemme. Toisille aivan uusi tuttavuus ja monille myöskin ennestään nähtyä, mutta Roomassa löytyy joka kerta aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

Tuskin kukaan ehti ja jaksoi pysyä kyydissä Mervin kertoessa Rooman historiaa ja nykypäivää kiertäessämme kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Rooma on todella hengästyttävä mutta ah, niin upea! Ei voinut muuta kuin ihastella myös sitä, kuinka kuljettajamme kykeni pyörittelemään isoa autoaan kapeilla ja aivan autoja täynnä olevilla kaduilla.

Kierroksen jälkeen pysähdyimme lounaalle Piazza Navonan lähellä sijaitsevaan Osteria di Memmoon. Ajoitus oli aivan täydellinen, monella kun oli aamupalasta jo vierähtänyt varsin pitkä tovi. Ruokaa riitti yltäkylläisyyteen saakka! Alkupaloja tuntui tulevan lisää koko ajan, vaikka pöytä tuntui jo notkuvan entisistäkin. Todellinen runsaudenpula, niin paljon herkullista ja tuoretta, ettei voinut edes maistaa kaikkea. Pääruokana oli herkkusienipastaa, eikä se ollut suomalaisista herkkutateista valmistettua. Ruuan jälkeen teimme pienen kävelykierroksen Piazza di Spagnalle eli espanjalaisille portaille sekä sen ympäristön ostoskaduille ennen kuin matka jatkui kohti varsinaista majapaikkaamme.

Lido di Ostia on merenrantakaupunki noin 30 kilometriä Roomasta suoraan itään eli meren rannalle. Kaupunki itsessään on ihan kohtuullisen kokoinen ja vilkas ympäri vuoden. Kesäkaudella kuitenkin asukasmäärä moninkertaistuu, kun kaikki kynnelle kykenevät roomalaiset muuttavat sinne perheineen. Monet käyvät jopa töissä Roomassa kesäisin Ostiasta käsin.

Hotellimme oli aivan rannan ääressä ja kaikille oli varattu huoneet, joissa oli merinäköala. Siis maininkien ääni ja Välimeren rannaton horisontti olivat läsnä koko ajan. Hotellin sijainti oli mainio, sillä kaupungin keskustaan oli sopiva kävelymatka ja toisessa suunnassa alkoi Rooman pienvenesatama, jonka rantakadulla oli ravintoloita, kahviloita sekä pieniä putiikkeja iltaisin tutkittavaksi. Vaikka lämpötila oli melko korkeissa lukemissa yhtä päivää lukuun ottamatta, jolloin ropsahti muutama sadekuuro, niin mereltä koko ajan käyvä tuulenvire teki olotilan erittäin miellyttäväksi.

Ehkä yksi mieleenpainuvimmista elämyksistä oli juuri tuo meri ja sen välitön läheisyys. Teimme aamutreenit rannalla, hiukan vedenrajan yläpuolella kovaksi painuneella tasanteella. Koko ajan ympärillä oli sinisyys, taivas ja meri sekä taustamusiikkina maininkien kohahtelu hiekkaan ja aallonmurtajan kiviin. Nuo aamuhetket on taas säilötty talvea varten mielen arkistoon, mistä niitä voi pilatestreeneissä ja muulloinkin herätellä ja niistä nautiskella. Mereen oli myös helppo pulahtaa juuri silloin, kun halutti: pyyhe kainaloon ja vaikka paljain jaloin omasta huoneesta menoksi! Hiekkapohjainen loiva ranta teki meren syleilyyn laskeutumisen nautinnolliseksi kaikille. Kun halusi viettää pidemmän aikaa rannalla, niin hotellista sai lainaksi aurinkotuoleja ja läheisestä rantabaarista ostaa virvokkeita.

Tämän kesän retkipäivä oli jälleen tiistai. Heti aamusta bussimme – sekä jälleen aivan mahtava oppaamme Mervi – olivat täsmällisesti odottamassa ryhmäläisiä. Aloitimme paikasta, joka liittyy kiinteästi Rooman historiaan, mutta joka on silti useimmille Rooman kävijöille tuntematon: Ostia Anticasta. Tuo entinen Rooman satamakaupunki on ollut erittäin tärkeä ja vilkas satama ja kauppapaikka, mutta jäänyt aikanaan rantaviivan ja Tiber-joen uoman siirtymisen vuoksi autioitumaan. Paljon oli silti nähtävää ja pienellä mielikuvituksella Mervin monipuolisen asiantuntevan opastuksen johdattamana pystyi herättämään henkiin tuon kiehtovan rauniokaupungin ihmiset ja elämää kuhisevan arjen. Raunioita varjostavat pinjamännyt saivat osansa ihailusta: niiden oksistojen veistokselliset muodot sekä katosmaiset latvukset loivat täydellisen kehyksen tuohon kiehtovaan paikkaan. Taisipa muutamille ryhmäläisille jäädä ihan kotiin vietäväksikin suuria kauniita käpyjä, joita noista uljaista puista putoili.

Aamupäivän lämmetessä ja auringon noustessa korkeammalle oli hyvä jatkaa matkaa. Bussi vei meidät Rooman eteläpuolella sijaitseville Castelli Romanin kukkuloille ja siellä sijaitsevalle Frascatin viinitilalle. Tie ylös päätalolle oli sen verran jyrkkä, että pitkä bussimme uhkasi tarttua pohjastaan kiinni. Kävelimme tunnelmallista oliivipuiden reunustamaa tietä lopun matkaa perille, missä meitä odotti erittäin lämmin tervetulotoivotus virkistävän viinilasillisen ja juustotarjottimen kera. Kaksi isäntäveljestä kertoivat talon historiasta sekä heidän viinin ja oliiviöljyn tuotannostaan. Kiersimme puristamot ja pullottamot sekä viinitarhat ja museon. Niin, heillä on talossaan myös oma museo antiikin esineille, jotka olivat löytyneet heidän tarhojensa alueelta. Eikä edes ihan mitätön museo, sillä kokoelmissa oli mm. kaksi ehjää kivistä sarkofagia sekä runsaasti pienempiä jäänteitä muinaisten ihmisten elämästä noilla kukkuloilla. Rento ja runsas lounas ulkosalla kruunasi kierroksen. Lounaan kanssa saimme maistella talon omia viinejä, joita sai myös ostaa mukaansa kotiin vietäväksi.

Päivän viimeisenä kohteena oli Castelli Romanin outlet-kylä, missä sai sitten uppoutua nykypäivän Italian tarjouksiin vielä lisää. Kymmenittäin merkkiliikkeitä tarjosi huimia alennuksia ja löytöjä valppaalle shoppailijalle ja vaikutti siltä, että löytöjä tehtiinkin. Onneksi oli reilun kokoinen bussi meitä kuljettamassa niin kaikki aarteet ja herätteet mahtuivat mukaan. Mikäli ei jaksanut innostua ostoksien tekemisestä, niin runsaat jäätelöbaarit tarjosivat maistuvaa italialaista jäätelökulttuuria. Myös ihan vain ohi kulkevien ihmisten katselu riittivät nautinnoksi ja ajanvietteeksi.

Keskiviikkoiltana oli tarjolla halukkaille jälleen huikea oopperaelämys. Lähdimme jo hyvissä ajoin Roomaan, missä oli aikaa illansuussa kierrellä itsenäisesti sekä käydä syömässä ennen oopperan alkua. Oma bussi kuljetti meidät myös keskustasta Caracallan Termeille eli antiikin Rooman suurimman kylpylän raunioille. Rauniot ovat jo sinällään henkeäsalpaavat. Tuo kylpylä on ollut niin suuri, että se olisi uskomaton rakennelma nykypäivänäkin, mutta kun muistamme sen olevan parintuhannen vuoden takaa, niin ihmetys kasvaa entisestään. Kannattaa kuitenkin mainita, että Roomassa osattiin jo valmistaa sementtiä, mikä mahdollisti noiden valtavien kivi- ja tiilirakennusten tekemisen. Tuo taito unohdettiin kyllä sitten pimeällä keskiajalla, kuten niin moni muukin antiikin osaaminen ja hyve.

Keskiviikkona 25.8.2012 kävelimme punaista mattoa pitkin teatteriin, joka oli rakennettu raunioiden sisään oopperaa varten. Ohjelmassa Vincenzo Bellinin Norma, jota pidetään kaikkien Bel Canto -oopperoiden loistavimpana helmenä. Erityisesti päärooli on erittäin vaativa, Norman roolia on joskus kutsuttu sopraanoiden Mount Everestiksi. Opera di Roma aloitti illan hämärtyessä yöksi ja lavalle oli todella onnistuttu loihtimaan vangitseva tunnelma muinaisten druidien ja roomalaisten välisistä tapahtumista. Norma ja toinen druidipapitar Adalgisa saivat yleisön haukkomaan henkeään yhteisillä duetoillaan sekä keskinäisellä jännitteellään. Ympärillä lämmin Rooman yö ja yllä kaartuva tähtinen taivas kruunasivat tämän unohtumattoman illan!

Vaikka viikon aikana oli paljon kaikenlaista ohjelmaa tarjolla, niin ehdimme myös treenaamaan intensiivisesti. Aamutreenien lisäksi teimme lähes joka päivä hotellin ilmastoidussa salissa kaksi tunnin treeniä kummankin tasoryhmän kanssa. Haimme taas tarkasti ja herkästi hyvää tuntumaa keskikehon tukeen sekä teimme perustreeniä matolla. Haastavana välineenä tänä kesänä olivat mukana pilatesrullat, joita käytettiin molempien ryhmien kanssa. Rullan kanssa keikkuessa täytyy keskittyminen ja kontrolli olla kohdallaan tai muuten ei mikään onnistu. Keskittymistä, kehon kuuntelua ja hengittämistä. Tässä hetkessä on kaikki ja se riittää. Samalla kun teimme tutkimusmatkaa omaan kehoomme ja sen hallintaan, kävimme myös dialogia oman mielemme kanssa: tämä riittää, olen hyvä ja loistava, saan olla juuri tällainen kuin olen... ja aistimme läsnäolon voiman.

Oman mielen aaltoihin meitä johdatteli myös Anuliisa Lahtinen, joka piti ryhmälle kaksi Life Coach -tuntia. Pysähdyimme miettimään, missä olemme menossa oman elämän kanssa ja mihin todella haluaisimme. Pohdimme omia energiavaroja ja arjen ilonpilkahduksia, teimme rentoutusharjoituksia sekä paneuduimme omaa hyvinvointia lisääviin tekijöihin. Nuo valmennukset olivat monelle varmasti tervetullut hetki tarkastella omaa elämää ja mietiskellä, kuinka tekisi siitä mahdollisimman itsensä ja omien toiveidensa näköistä. Anuliisan rauhallinen ja rento ohjaus nosti lempeällä tavalla näkyväksi niitä usein pieniä asioita, joilla voimme luoda lisää hyvinvointia ja kepeyttä elämäämme ihan milloin ja missä tahansa. Ehkäpä jotain löytyi jo heti käyttöön?

Vaikka näin kirjalliseen asuun purettuna viikko saattaakin tuntua hengästyttävältä, niin silti päällimmäiseksi nousi kuitenkin ihanan soljuva ja miellyttävä virtaus ja helppous koko ajalta. Avoin hyvä fiilis ryhmässä kannatteli ja antoi vapautta ja mahdollisuuksia jokaiselle tehdä viikosta oman näköisensä. Sai osallistua juuri niihin juttuihin, jotka tuntuivat sopivilta omaan rytmiin ja tunnelmaan ja voi ottaa aikaa myös vain olemiseen ja rentoutumiseen ja palautumiseen. Oman kehon viestejä kuunnellen ei voi mennä vikaan! Viimeinen ilta oli täynnä tunnetta: täyteläisiä hetkiä yhdessä viikon ajalta, tehokasta treeniä ja myös vain olemisen opettelua.

Lämmin kiitos kaikille mukana olleille – Grazie Mille – me teimme jälleen suurenmoisen matkan yhdessä. Nämä ovat niitä asioita, jotka kantavat pitkään ja joita muistellaan ja jotka antavat virtaa pitkälle eteenpäin.

Maininkien muistoissa treenit jatkuvat syksyllä BodyGuide - Health Studiolla. Bienvenuti!

Tutto è possibile (kaikki on mahdollista) Toscanassa kesällä 2011

Ravintoa kokonaisvaltaisesti keholle ja mielelle saatiin BodyGuide - Health Studion järjestämällä pilatesmatkalla Italian Montecatini Termeen. Tasapainottavan ja voimaannuttavan treenin lomassa pääsimme kurkistamaan myös Toscanan kulttuuriin monella tapaa.

Myös tänä kesänä pilatesviikkomme osui Suomen kesän kuumimpaan ajankohtaan, mikä oli monelle ryhmäläiselle jopa tervetullutta. Lämpöä riitti silti ja viimeistään Firenzen retkellä olimme tyytyväisiä ajankohtaan nähden viileästä kelistä – tuo upea renessanssikaupunki kun voi pahimmillaan olla todellinen pätsi kesähelteellä. Parina päivänä saimme myös sadekuuroja, mutta joka-aamuinen herättelytreenimme hotellin puistossa taisi olla sään jumalien suosiossa, koska onnistuimme treenaamaan ulkona kaikki suunnitellut kerrat. Saimme jopa pyyhittyä pilvet sivummalle viimeisenä aamuna. Aurinkoiset aamutreenit linnunlauluineen, kirkonkelloineen ja kukkivine puineen on toivottavasti säilötty mieleen tulevan talven varalle.

Finnairin suora lentomme laskeutui Pisan kentälle aikataulustaan edellä perjantaiaamuna 22.8., mutta oppaamme Seija sekä kuskimme olivat jo odottamassa. Kentältä otimme suunnaksi ensin Pisan kuuluisan Ihmeiden Aukion, kun nyt kerran niin lähellä olimme. Näimme tuon kuuluisan tornin ja kuulimme, että aikanaan kaksi ylintä kerrosta rakennettiin kallistuman vastakkaiseen suuntaan, kun alaosa oli jo rakentaessa lähtenyt vajoamaan ja kallistumaan. Eli oikeastaan torni voisikin olla "Pisan banaani". Kävimme myös Kastekirkossa ja saimme ihmetellä sen ällistyttävää akustiikkaa sekä Tuomiokirkossa kuulimme, kuinka Galileo Galilei oli kehitellyt teorioitaan kattolampun heilumisen ja oman sydämensä sykkeen avulla. Tuomiokirkon muuten valkoisessa julkisivussa on myös yksi syvänsininen pylväs. Kun nainen katsoo tuota pylvästä, niin hänen miehensä pysyy uskollisena – ehkä noin vuorokauden verran, kun kerran ollaan Italiassa.

Topakan toskanalaisen kulttuuripaketin siivittämänä pääsimme vihdoin Montecatini Termeen hotelliimme, joka todella huokui klassista glamouria ja italialaista tyylikkyyttä. Grand Hotel & La Pacessa on kuvattu elokuvia, ja siellä ovat vierailleet kuninkaalliset ja superjulkkikset jo ennen meidän ryhmäämmekin. Treenisalimme oli varsin huikea: katto oli viidessä metrissä ja kattomaalauksissa liihottelevat enkelit kevensivät sopivasti tiukkojakin hetkiä treeneissä. Valoa sisätilaan toivat massiiviset kristallikruunut sekä paksujen brokadiverhojen kehystämät ikkunat. Enpä muista ennen treenanneeni niin mieltäylentävässä sisätilassa. Hotellissa oli myös kuntosali sekä spaosasto, jota ryhmäläiset käyttivät. Ainakin erot suomalaisen ja italialaisen manikyyrin välillä tulivat selviksi koko ryhmälle.

Jo heti toisen päivän iltana oli ohjelmassa retki Puccini-festivaaleille Torre del Lagoon. Matkalla kohti rannikkoa saimme kuulla tiivistelmän yhden Italian tunnetuimman oopperasäveltäjän Giacomo Puccinin elämästä, ja perillä pääsimme tutustumaan oppaan kanssa taloon, missä hän asui suurimman osan elämästään ja sävelsi monia suosikeiksi muuttuneita oopperoitaan. Talo oli säilytetty lähes koskemattomana siinä asussa, missä se oli ollut säveltäjän kuollessa. Pystyimme melkein aistimaan tupakan hajun ja näkemään säveltäjän sormet vanhalla pianolla hänen tuskaillessaan jälleen kerran Madama Butterflyn uuden sovituksen kanssa (hän itse teki tuosta oopperasta neljä eri versiota, joita kaikkia esitetään edelleen). Illalliselle oli varattu aikaa ennen varsinaista oopperaa, joka oli tänäkin vuonna Turandot. Näyttämö on rakennettu osittain järven päälle ja akustiikka on ulkoilmassa todella haastava, mutta taiturimaiset laulajat varmistivat unohtumattoman elämyksen. Mieleen jäivät myös naiskapellimestarin musiikin tahdissa heiluva vaalea poninhäntä sekä käsivarsien plastiset liikkeet hänen luotsatessaan orkesteria loistavaan soittoon.

Tiistaiksi oli järjestetty koko päivän retki Firenzeen. Lähtö oli kahdeksalta suoraan aamupalapöydästä, joka oli niin runsas, että sillä olisi pärjännyt kauemminkin. Matkalla saimme ihastella postikorteista tuttuja Toscanan auringonkukkapeltoja sekä hauskoja taimitarhoja, joissa kasvoi riveissä ja ruuduissa todella eksoottisen näköisiä puutarhan somistuksia. Perillä Firenzessä meitä oli jälleen suomenkielinen opas odottamassa. Hän kävelytti ryhmää ensin kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta parin tunnin ajan ja jätti meidät sitten muutamaksi tunniksi kiertelemään kaupunkia itsenäisesti.

Iltapäivällä ryhmä kokoontui uudestaan Uffizzi-gallerian edessä ja jatkoimme oppaamme Marjan kanssa vielä puolitoista tuntia italialaista maalaustaidetta keskiajalta myöhäisrenessanssin Michelangeloon. Tiesittekö muuten, että Euroopan Unionin lipun sininen väri kuvastaa neitsyt Marian viittaa ja tuo väri on otettu Michelangelo Buonarrottin pyöreästä Tondo Doni -maalauksesta, joka kuvaa pyhää perhettä? Kulttuuria taisi olla sekin, että varsin monelle oli tarttunut mukaan Firenzen alennusmyynneistä kaikenlaista kaunista ja tarpeellista.

Tiistain välipäivä treenistä tuli varsin hyvään vaiheeseen, sillä kolme tuntia treeniä päivässä ja muut kävelyt ja harrasteet lisäksi on ihan kiitettävä määrä. Loppuviikosta huomasi, kuinka taas löytyi uutta potkua harjoitteluun ja uusia oivalluksia omasta kehosta, mielestä ja läsnäolosta alkoi nousta pintaan. Perustason ryhmässä treenaajat edistyivät huikeasti ja näytti siltä, että kehon asento todella muuttui monella. Edistyneessä ryhmässä käytetyt pallot puolestaan tuntuivat kesyyntyvän ja rauhoittuvan treenin edetessä. Haastetta riitti varmasti jokaiselle, mutta tärkeintä oli oman kehon kuunteleminen ja rauhoittuminen tehden työtä vain oman mielen ja kehon kanssa, kukin juuri sen verran kuin tuntui sopivalta.

Ryhmäläiset löysivät ohjattujen retkien lisäksi omia polkujaan Montecatini Termen vanhaan kaupunkiin, Montecatini Altaan, jonne piti nousta köysiradalla, sekä lähellä sijaitsevaan vanhaan muurien ympäröimään Luccaan. Ryhmästä löytyi myös uusia ystäviä ja hengenheimolaisia, ja mielenkiintoisia keskusteluja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Viimeisen illan yhteinen illallinenkin tuntui melkein loppuvan kesken kaiken. Ruoka oli lähes poikkeuksetta italialaisen hyvää kaikkialla. Toscanahan on kuuluisa myös viineistään eikä kaikkia tietenkään ehtinyt maistelemaan yhdellä matkalla – joten täytynee vielä palata takaisin.

Grazie mille eli tuhannet kiitokset kaikille ryhmäläisille mukana olosta. Teidän loistava fiiliksenne antoi viikkoon aivan unohtumattoman nosteen!     

Ensi kesä on jo mielessä. Tervetuloa silloin mukaan uudelle matkalle Italiaan tai varsinaisesti omaan kehoon ja mieleen. Sitä odotellessa treenit jatkuvat BodyGuide - Health Studiolla ja näillä Italian muistoilla jaksetaan, kun kylmä ja pimeys hiipivät tänne pohjolaan. Ciao!

Ryhmäläisten kommentteja Toscanasta

"En ole koskaan aikaisemmin ollut matkalla, joka olisi järjestetty näin hyvin, loistavasti."

"Voimaannuttava vaikutus; hallitsen ja vaikutan itse omaan hyvinvointiini. Nautin kehostani ehkä enemmän kuin koskaan."

"Kombinaatio lomailua ja treeniä on aivan upea asia!"  "Monipuolinen ohjelmisto, upeat puitteet ja kohteet."

"Parasta oli oman sekä fyysisen että mantaalisen "välitilinpäätöksen" tekeminen, pysähtyminen ja itsensä kuuntelu."

"Mahtavia oivalluksia omasta kehosta ja mielen liikkeistä. Anti on ollut kauaskantoinen. Myös ooppera ja Uffizzi inspiroivat."

"Erityisesti ilahdutti ryhmän positiivinen ja iloinen henki."

"Parasta antia oli tiukka treeni ja osaava ohjaus sekä mukava ja kannustava henki."

Suurenmoinen matka Gardajärvelle kesällä 2010 oli nautinnollisia pilatestreenejä sekä La Dolce Vitaa parhaimmillaan

BodyGuide - Health Studion järjestämällä pilatesmatkalla upeat naiset treenasivat päivittäin pilatesta ja nauttivat myös muusta liikunnasta sekä tietenkin italialaisesta ruuasta, vieraanvaraisuudesta, kulttuurista, auringosta ja Rivan uskomattomista maisemista.

Viikon matka ajoittui juuri Suomen ennätyshelteiden aikaan 25.7.–1.8. Yllättäen perillä Riva del Gardassa ei ollutkaan aivan niin kuuma vaan oikeastaan aivan täydellinen lomasää. Hiukan alle kolmenkymmenen asteen lämmössä jaksoi vielä liikkua ja nauttia olostaan eikä kylmä kuitenkaan päässyt yllättämään. Hotellimme Du Lac et Du Parc ylitti odotukset ruhtinaallisesti valtavine puistoalueineen, uima-altaineen, ylellisine aamiaistarjoiluineen ja alati ystävällisen palvelunsa ansiosta. Hotellissa oli ryhmäläisten käytössä myös sisäaltaat sekä kolme erilaista saunaa ja kuntosali. Hoito-osastolla moni kävi nauttimassa rentouttavista hoidoistakin.

Treenasimme pilatesta päivittäin, ja tarjolla oli aamuvirkuille herättelytreeni hotellin ainutlaatuisessa puistossa jo ennen aamupalaa. Saimme aloittaa päivämme lempeästi hengittäen ja kehoa pehmitellen juuri, kun aurinko oli tullut esiin itäisten vuorten takaa linnunlaulun ja aikaisten kirkonkellojen säestämänä. Joka päivä oli myös yksi tai kaksi tuntia harjoittelua molemmille tasoryhmille, joista perustason ryhmässä ei edellytetty aiempaa pilatesharjoittelun harrastamista. Edistyneemmän ryhmän kanssa käytimme treenissä välineinä myös isoja jumppapalloja, jotka toivat oman hauskan lisänsä ja haasteensa harjoitteluun. Koska ulkolämpötila oli ihanteellinen koko viikon, niin treenasimme sisällä salissa, mutta pystyimme pitämään suuret lasiovet auki rauhaa tulvivaan hotellin puistoon.

Vaikka hotellimme olikin paratiisisaareke itsessään, niin vieressä oli Riva del Gardan kaupunki, joka tarjosi elämää ja ostosmahdollisuuksia. Juuri samaan aikaan kaupungissa oli myös konserttiviikko, jolloin iltaisin järjestettiin kaupungilla ilmaiskonsertteja sekä Rivan linnassa maksullisia musiikkiesityksiä. Osa ryhmäläisistä kävi lisäksi perjantai-iltana retkellä Veronassa katsomassa oopperajuhlilla Puccinin Turadot'n, joka oli aivan unohtumaton kokemus. Hiukan mennessä oli jännitystä ilmassa, koska lähes koko matkan satoi vettä ja sateen vuoksi ooppera olisi jouduttu peruuttamaan, mutta onneksi ilta selkeni ja pääsimme nauttimaan huikeasta ohjaajalegenda Franco Zeffirellin luomasta taiasta.

Pilatestreenin lisäksi oli tarjolla järjestetty pyöräretki läheiseen Arcon kylään sekä vielä hiukan kauemmaksi, Dron pikkukylässä sijaitsevaan "kenkäsupermarketiin", mistä paikalliset hankkivat jalkineensa. Tutustuimme siis italialaiseen muotoilukulttuuriin! Ja kyllähän sitä kulttuuria oli sitten lähes kaikilla laatikoittain mukana kotiin vietäväksi. Muutama kommellus sattui matkan varrella, mutta niitähän kuuluu matkoihin eikä henkilövahinkoja sattunut rempseästä italialaisesta liikennekulttuurista huolimatta. Toinen järjestetty liikunnallinen retki suuntautui sitten vuorenrinnettä ylöspäin. Tavoitteena oli Santa Barbaran kappeli huikean jyrkällä vuorenseinämällä 600 metrin korkeudessa. Siinä joutuivat kaikki syvät ja pinnalliset lihakset sekä hengittäminen kunnon testiin!

Ryhmäläiset tekivät omia retkiään Rivan lähiympäristössä sekä Gardajärvellä laivoilla. Mahdollisuuksia olisi ollut niin paljon, ettei viikko millään riittänyt kaikkea tutkimaan ja kokeilemaan. Iltaisin oli valinnanvaraa hyvän ruuan ja juoman ystäville kuten aina Italiassa: yksinkertaisista herkullisista raaka-aineista aivan erinomaisia makunautintoja. Buon appetito! Viimeisenä iltana illastimme yhdessä hotellilla ja tarinoita riitti entisten ja uusien ystävien kanssa pitkään iltaan vaikka aamulla olikin aikainen herätys ja lähtö kohti lentokenttää.

Oikein suuri kiitos kaikille matkalla olleille upeasta fiiliksestä ja läsnäolosta. Ensi vuonna on luvassa uusi matka!

Ci vediamo al studio BodyGuide! Näkemisiin BodyGuide-studiolla!

Matkalaisten kommentteja Gardalta

"Minusta koko matka oli täysi kymppi, hyvä hotelli, ihanat matkakaverit, tunnelma loistava, erinomaiset tunnit, aamuherättely aivan ihana. Matkan aikana oppi huomioimaan / tuntemaan omaa kehoa paremmin."

"Sai "itsekkäästi" ajatella omaa hyvinvointiaan. Paljon pilates-henkisiä ihmisiä ympärillä, paljon naurua illallisilla, erittäin hyvä hotelli, kaunis ympäristö ja laadukasta pilates-ohjausta. Enpä keksi mitään, mitä olisin jäänyt kaipaamaan."

"Matkan paras anti oli keskittyminen treenaamiseen, olemiseen, nauttimiseen, itsensä tutkiskeluun 'paratiisissa', aamutreenin syvällisyys ja vaikutus päivän alkuun!"

"Erityisesti ilahdutti kapuaminen kappelille, tunnelma ryhmässä sekä mahdollisuus valita ja päättää osallistumisista ilman syyllistämistä."

"Parasta oli kehon 'kuntoutus' - ryhti parani, jalat pitenivät ja liikkuvat vyötäröltä alkaen, niska piteni - silti oli rento loman tunne."

Kerro meistä kavereillesi